Etusivu Blogi Fiiliksiä, kokemuksia ja käytännön vinkkejä aiheesta: kuinka Sinäkin saat oman elokuvasi elokuvafestivaaleille?

Fiiliksiä, kokemuksia ja käytännön vinkkejä aiheesta: kuinka Sinäkin saat oman elokuvasi elokuvafestivaaleille?

kirjoittanut Johe
film-festival-screening-short

Alkusanat ja kohti elokuvafestivaaleja

Onko haaveissa saada oma elokuva elokuvafestivaaleille näytökseen? Miten oma elokuva ylipäätään saadaan elokuvafestareille? Ei kai siinä muuta kuin lähettää valmiin elokuvan festareille ja odottelee parasta. Niinhän se periaatteessa onkin, mutta liittyy siihen paljon muutakin. Ensin pitää toki saada oma elokuva tehtyä, joka on oma projektinsa ja prosessinsa. Kun alat lähettämään elokuvaa festivaaleille, elokuvasta olisi myös hyvä olla valmiina erilaista oheismateriaalia; kuten kuviajulistesaatekirje, ns. ”submission video” ja ”exhibition video” ja niin edelleen — näistä puhutaan tarkemmin myöhemmin. Mutta, olettaen että olet saanut elokuvasi valmiiksi – niin mitä sitten? Älä missään nimessä jätä sitä ainakaan pöytälaatikkoon pölyttymään  sen verran elokuvantekoon yleensä käytetään aikaa, rahaa, hikeä ja verta. Ja elokuviahan harvoin yksin tehdään, joten täytyy (ja vähintäänkin olisi hyvä ottaa) huomioon myös muun työryhmän työpanos. Siinä yksinään onkin jo tarpeeksi syytä edes yrittää parhaansa, että elokuvan näkisi mahdollisimman moni.

Muutama sana tästä artikkelista

Aloitan tämän artikkelin kertomalla yleisesti elokuvafestivaaleista ja sen jälkeen pohdin syitä, miksi festareille kannattaisi ylipäätään hakeutua ja mitä asioita koen itse tärkeinä. Artikkelin seassa on myös omia pohdintoja ja kokemuksia liittyen festivaaleihin ja fiiliksiä indie-elokuvien tekemisestä. Pääpointtina tässä artikkelissa on kuitenkin se, että Sinä saisit ajatuksia, eväitä ja ihan käytännön keinoja siihen, että saat lopulta elokuvasi lähetettyä elokuvafestivaaleille. Pyrin kirjoittamaan asioista mahdollisimman suoraan ja kaunistelematta.

Tässä artikkelissa on paljon erilaisia termejä, sanoja ja lauseita, joita koetan parhaani mukaan selventää heti kun sellaisen mainitsen. Älkööt siis huolestuko, mikäli ette ymmärrä heti lukemaanne — selvennys toivottavasti tulee pikimiten.

Elokuvafestivaalien kirjo on värikäs

Mennäänpä vihdoin itse asiaan; elokuvafestivaalien kirjo on laaja, niitä on maailmalla todella paljon ja uusia syntyy kokoajan. Suomestakin löytyy yllättävän paljon on hyviä, arvostettuja ja kansainvälisiäkin elokuvafestivaaleja. Itse olen alusta lähtien ajatellut että jos kerta elokuvia tehdään niin yritetään nyt kansainvälisiä markkinoita ehdottomasti – tietenkään yhtään väheksymättä Suomalaisia elokuvafestivaaleja. Mutta jos suoraan puhutaan, onhan ulkomailla nyt aivan eri elokuvamarkkinat kuin Suomessa. Ja olishan se nyt hienoa saada oma indie-elokuva kansainvälisille vesille. Indie-, eli independent-elokuva tarkoittaa yleensä pienen budjetin elokuvaa, jonka tuottaa pieni elokuvastudio tai yksittäinen taho / henkilö. Näissä yhteyksissä puhutaan myös paljon ”nollabudjetin” elokuvista.

Suomen elokuvafestivaalit

Kuten sanottu, Suomessa on paljon elokuvafestivaaleja ja niistä ehkä tunnetuimpia & isoimpia ovat Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali, Sodankylän, Espoon ja Tampereen kansainväliset elokuvajuhlat. Tampereella järjestetään myös pienempi TUFF (Trash & Underground Film Festival) ja esim. Kouvolassa oma elokuvafestivaali, joille olemme saaneet kunnian päästä katsomaan elokuviamme. Elokuvajuhlia järjestetään täällä Keski-Suomessakin; yksi tunnetuimpia taitaa olla Arktisen Upeeta -elokuvafestivaali. Muille äsken mainituille kotimaisille (isoille) elokuvafestivaaleille ei kuitenkaan ole tullut kutsua, mutta ulkomaille on jostain syystä sitäkin enemmän. Toki ne ulkomaiset festarit, joihin olemme elokuvillamme päässeet, ovat olleet vielä tavallaan pieniä – vaikka ulkomaiset elokuvajuhlat ovat toki jo itsessään aivan todella hieno juttu. Oma mututuntuma siis on, että – tavallaan ”pienistä” ulkomaalaisista elokuvafestivaaleista voinee puhua jos festaria on järjestetty alle kymmenkunta kertaa – eli festari ei ole pyörinyt kymmentä vuotta pidempään (yleensä siis elokuvafestivaalit järjestetään vuoden välein). Tottakai näissäkin on aina poikkeuksia.

Isoimmat ja tunnetuimmat ulkomaiset elokuvafestivaalit ovat voineet nimittäin pyöriä jo monta kymmentä vuotta ja niillä on kävijöitä tuhansista – jopa satoihin tuhansiin. Esimerkiksi Film Festival Cannes on perustettu jo 1949 ja siellä kävijämäärät (ja ns. tärkeät kontaktit) ovat omaa luokkaansa ja Toronto International Film Festivaaleilla käy erään tahon mukaan noin 400 000 kävijää vuosittain kun se järjestetään. Puhutaan siis suhteellisen isoista luvuista.

[Kuva: Down Town Film Festivalin screenaus -tilaisuudessa]

Tutorial Hollywoodiin

Käsittääkseni isoin elokuvafestivaali, jolle me olemme päässeet (Tutorial -kauhulyhytelokuvalla) on ollut Down Town Film Festival Los Angeles. Se järjestettiin tuolloin kahdeksatta kertaa ja ainakin nettisivujen perusteella siellä kävi paljonkin väkeä ja meno oli todella hyvä. Lisäksi kyseinen festivaali järjestetään elokuvien mekassa – Hollywoodissa Los Angelesin keskustassa isossa elokuvateatterissa (LIVE Regal Cinemas), joten sinne oli jo ihan kannattavaakin mennä paikan päälle katsomaan Tutoriaalin screenausta. Kun pääsin itse paikan päälle, ei elokuvateatterilla ollut suurta ihmisryntäystä vaan paikalla oli lähinnä tekijöitä, jotka olivat myös saaneet oman lyhytelokuvansa screenattavaksi DTLAFF:han. Siellä mieleenpainuvimpia hetkiä oli toki se kun Tutorial screenattiin, tai kun pääsi elokuvateatterin salin eteen kertomaan muutaman sanan Tutoriaalin tekoprosessista – ja kun muiden tekijöiden kanssa sai vaihtaa pari lausetta screenaus -tilaisuuden päätyttyä.

Miksi elokuvafestivaaleille ylipäätään?

Kuten tuossa jo jossain kohtaa mainitsinkin sanan tärkeät kontaktitelokuvahommissa pyörii (joka puolella maailmassa) itseasiassa aika pienet piirit ja se riittää, että joku tuntee jonkun tyypin ja hän taas tuntee toisen – ja sitten pääsee esimerkiksi johonkin elokuvaprojektiin mukaan. Eli ei tarvita periaatteessa kuin se yksi oikea ihminen, joka sattuu (esimerkiksi juuri elokuvafestivaaleilla) näkemään teoksemme ja vieläpä pitää jossain määrin näkemästään. Juuri hän voi olla se määrittävä taho kuka esim. tarjoaa töitä elokuva-alalta – tai jotain muuta. Itse ainakin yritän uskoa että jossain vaiheessa joku tärkeä ihminen näkee meidänkin elokuvan ja jotenkin, tai jollekulle siitä on jossain vaiheessa hyötyä. Hyödyllä tarkoitan että joku – vaikkapa puvustaja voisi saada esimerkiksi töitä ajatuksella että ”tekipä hän hienot puvut tuohon elokuvaan – kysynpä häntä meidänkin elokuvaan puvustamaan”. Noinhan niin sanotusti puskaradiolla se menee täällä Jyväskylässäkin – vähän pienemmässä mittakaavassa tosin, mutta uskon (ja tiedän) että aivan samat säännöt pätevät myös ulkomailla. No joo, tarpeeksi pitää vain yrittää niin kyllä jossain vaiheessa kuuluu takaisinpäin. Ja siis onhan jo nytkin projekteistamme seurannut todella paljon hyviä asioita, ellei suoraan niin ainakin välillisesti.

Eli: ihmiset & kontaktit — siinäpä ehkä yksi pääsyistä miksi elokuvaa lähettäisin elokuvafestivaaleille. Toki festareilla on mahdollisuus siihen että ihmiset ylipäätään näkevät elokuvan – vieläpä isolta kankaalta ja hyvällä äänentoistolla. Jos vielä itse pääsee näytökseen paikan päälle, niin voi päästä kertomaan elokuvasta muutaman sanan yleisön eteen. Festareilla käy muutenkin samasta aiheesta – eli elokuvista ja elokuvien tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä, joten ainakin voi toivoa että siellä törmää mielenkiintoisiin tyyppeihin. Tuskin festareilla pyörii kovin moni joka ajattelee että ei häntä kiinosta yhtään. No, mistä näitä tietää.

Nykymaailma on muutenkin niin uskomattoman pieni – kiitos ja anteeksi sosiaalisen median – että ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Esimerkkinä tehtiin jokin aika sitten Star Wars -aiheinen fanifilmi ja eräs näyttelijämme laittoi filmiin liittyvän tuotantokuvan Twitter -tililleen – no, kyseisestä kuvasta kävi tykkäämässä kukas muu kuin itse Mark Hamill (Luke Skywalker) – Star Wars -saagan päänäyttelijä. Tästä ”tykkäämisestä” uutisoitiin Keski-Suomalaisessakin asti. Heh.

Miten oma elokuva sitten käytännössä saadaan festivaaleille?

KVG – Kato v..aikka Googlesta

Tapoja on monia: jos lähdetään ihan nollasta niin ensimmäinen neuvo on, että tutustu ja tutki mitä festivaaleja järjestetään paikallisesti ja miksei myös ulkomailla. Googlaamalla esim. ”suomen elokuvafestivaalit” löytyy helposti Wikipedia -artikkeli aiheesta, johon on listattuna suuri osa Suomen elokuvafestivaaleista. Jos ulkomaalaisia elokuvafestivaaleja etsit, löytyy Wikipedia-artikkeli toki myös tästä. Muista tutkia myös, järjestetäänkö paikallisesti omassa kaupungissasi elokuvafestivaalia.

Kun tiedät mitä festivaaleja on, mene heidän kotisivuilleen ja tutki kuinka saat lähetettyäsi elokuvasi heille. Festivaalien kotisivuilta löytyy monesti jonkinlainen ilmoittautumislomake, jonka kautta elokuva lähetetään. Festareilla on tyypillisesti ns. ”hakuajat” jolloin elokuvia voi lähettää ja festarit ainakin yleensä ilmoittavat äärimmäisen selkeästi omat hakuaikansa. Hakuajoissa kannattaa olla tarkkana, sillä voit säästää selvää rahaa mikäli lähetät elokuvasi niin sanotusti ”early bird” -aikana festareille. Early bird -aika on siis se hetki kun elokuvafestivaali aloittaa hakemusten vastaanottamisen. Jos lähetät elokuvasi vasta kun festivaalin hakuaika on sulkeutumassa, voit joutua pulittamaan kaksinkertaisenkin summan pelkästään siitä ilosta, että lähetät elokuvasi festareille. Ilmoittautuminen (ja maksaminenhan) EI nimittäin takaa sitä että elokuvasi tulee valituksi festareille. Kannattaa siis henkisesti varautua siihen, että festareilta voi tulla minä hetkenä hyvänsä hylkäämiskirje – ja yhtä hyvällä todennäköisyydellä voi tulla myös hyväksyntä, että elokuvasi onkin valittu festareille. ”Se on fifti-siksti”, sanoi eräs Suomalainen henkilö.

By the way – jos mahdollista, suosittelen tilaamaan eri festivaalien uutiskirjeitä, koska tällöin pysyt paremmin kartalla esimerkiksi juuri hakuajoista.

Vähän toisenlainen keino päästä festivaaleille

Äskeiseen jatkona seuraava vinkki on edelleen tutkia elokuvafestivaalien kotisivuja, etsiä festivaalin yhteyshenkilön sähköposti / puhelinnumero ja laittaa suoraan hänelle viestiä jossa kysyt olisiko mahdollista päästä omalla elokuvalla kyseisille festareille. Tämä tapa on vähän ”off the grid” eli ei ehkä niin suositeltu tyyli, mutta ainahan sitä voi kokeilla. Toki jos tällä tyylillä aiot päästä sisään, lähettämäsi viestin olisi hyvä olla mahdollisimman asiallinen ja hyvässä hengessä kirjoitettu, koska oletuksena kuitenkin festivaalit vaativat kaikkia osallistujia käymään tietyn proseduurin läpi – eli täyttämään ilmoittautumislomakkeen kautta elokuvan & tekijöiden tiedot (plus yleensä myös maksamaan tässä vaiheessa ilmoittautumismaksu). Itse en tätä keinoa ole kovin monta kertaa ole kokeillut, sillä harvoin enää etsin festareita Googlen ja kotisivujen kautta. Sen takia tästä asiasta ylipäätään mainitsen, koska olen kuullut että tällä tyylillä päsee monestikin sisään. Yrittänyttähän ei laiteta ja tällä alalla moni keino on sallittu. Ei kai se väärin ole kysyä – ja kysyminenhän ei mitään maksa.

Nettipalveluiden kautta elokuvafestivaaleille

Sitten vähän tästä keinosta, millä itse pääsääntöisesti lähetän nykyisin festareille elokuvia. On olemassa erinäisiä nettipalveluita, joiden kautta voit etsiä elokuvafestivaaleja ja lähettää elokuvasi ”sopiville” festareille – kuten Withoutabox, Reelport, Filmfreeway. Nettipalveluissa on hyvänä puolena se, että voit selata ja seuloa isonkin läjän festareita suhteellisen nopeasti ja todeta onko elokuvasi ”sopiva” kyseisille festareille, joille sitä olisit lähettämässä. ”Sopivalla” tarkoitan sitä että festivaalit tyypillisesti etsivät elokuvia screenattavaksi mm. tietyn genren, pituuden, toteutustavan perusteella ja laittavat ne eri kategorioihin kilpailemaan esimerkiksi ”paras opiskelijaelokuva” -palkinnosta. On myös toki niitä festareita, missä ei ole mitään kilpailua.

[Kuvakaappaus: Withoutaboxin festivaalihakupalkin hakukriteerit]

Plus, nettipalveluissa voit kätevästi seuloa festareita erinäisten hakukriteereiden mukaan; esim. deadlinen, sisäänpääsymaksun, genren, ”years running” – eli kuinka monta vuotta festari on pyörinyt (mukaan). Näin näet aika nopeasti mille festareille olisi esim. varaa lähettää oma elokuva ja mille festareille se todennäköisemmin pääsee. Ja ”mille festareille se todennäköisemmin pääsee” -lauseella tarkoitan sellaista asiaa, että en ole edes oikeastaan yrittänyt saada omia elokuvia festareille, jotka ovat pyörineet esimerkiksi 50 vuotta, koska kyseiset festarit tyypillisesti maksavat todella paljon ja niihin otetaan vain parhaimmistoa (ainakin sellainen mututuntuma on). Toki yrittänyttä ei edelleen laiteta, mutta ”nollabudjetilla” täytyy miettiä aina lompakkoa. Lisäksi isoille festareille ilmoittautuu tuhansia ja tuhansia elokuvia, jolloin sisäänpääsyn todennäköisyys on aina pienempi. Tottakai – jos arvostetuimmille festareille saa oman elokuvansa, siitä a.) voi ja pitää olla todella ylpeä b.) on isompi todennäköisyys taas sille, että elokuvan näkee ”se joku tärkeä tyyppi”.

Festareiden hinnoista ja maksuista

Se kannattaa tiedostaa, että elokuvien lähettäminen festivaaleille ei ole ilmaista hommaa. Ilmoittautuminen maksaa tyypillisesti 20€ – 40€ – riippuen aina festivaalista ja siitä että lähetätkö elokuvasi early birdien vai viimeisten joukossa. Enimmillään festivaaleille ilmoittautumisesta voi maksaa helposti yli 100€ ja halvimmillaan festivaaleille pääsee alle kymmenellä eurolla – tai jotkut ovat jopa ilmaisia.

Se että ilmoitanko elokuvani festareille, vaikuttaa todella paljon suoraan sanottuna hinta. Selatessani festareita monesti totean, että jos lähetän elokuvani yhdelle isolle festarille (joka maksaisi vaikkapa 80€) saisin samaan hintaan lähetettyä elokuvan kolmelle tai neljälle vähän pienemmälle festarille, joihin elokuva myös todennäköisemmin pääsee sisään. No, olen harrastanut tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa jo pitkään. Ja tosiaan kertauksena vielä, että vaikka ilmoittaudut festivaalille ja maksat ilmoittautumismaksun esim. 100€ se ei takaa että pääset kyseiselle festivaalille. Ja jos sinulle tulee ilmoitus että ”valitettavasti elokuvanne EI ollut valittujen joukossa..”, kallisarvoiset 100 euroa katosivat juuri kuin tuhka tuuleen. Tarkoitukseni ei ole puhua missään nimessä negatiiviseen sävyyn, vaan todeta – että asia vain on näin. Pääset jos pääset festareille ja et pääse jos et – that’s it. Mikäli kieltävä vastaus tulee, jotkut elokuvafestivaalit kirjoittavat perään pitkän pahoitteluviestin ja syitä, miksei teos tullut valituksi ja jotkut taas eivät juurikaan kommentoi asiaa. Jos taas pääset festareille, siitä alkaa positiivinen ja vähän erilainen rumba!

Hyvin harvoin siis laitan elokuvan festivaalille joka maksaa yli 50€ – keskiverrosti festareiden hinnat, joille olen lähettänyt elokuviamme ovat vaihdelleet 0€ – 45€ välillä. Ja – itselläni voi palaa rahaa festareihin noin 0€ – 150€ muutamassa kuukaudessa – riippuen toki ilmaantuuko sopivia festivaaleja eteen. Mikäli meillä olisi ulkopuolisia rahoittajia ja tuhansia euroja käyttää pelkästään siihen että elokuvia lähetetään elokuvafestivaaleille – tottakai lähettäisin elokuvia kaikille mahdollisille festareille mihin ne vain sopivat. Nollabudjetilla eteneminen on aina vähän haastavampaa ja pitää vähän luovia, mutta eteenpäin mennään sanoi mummo aavikolla.

Miten nettipalveluita käytetään?

Kolmesta mainitsemastani nettipalvelusta eniten kokemusta itselläni on selkeästi Withoutaboxista ja Reelportista – Filmfreewayn suhteen en ole mennyt toistaiseksi etusivua pidemmälle. Withoutaboxin käyttöä on takana jo monta vuotta ja voin kertua että se on todella helppokäyttöinen, monipuolinen elokuvafestivaalien selaus -sivusto ja toki myös ilmainen. Withoutabox toimii pääpiirteittäin niin, että sinne perustetaan elokuvista kustakin omat ”projektinsa” ja jokaiseen projektiin täytetään todella tarkasti kaikki videon / elokuvan tiedot: pituus, tekniset tiedot, valmistumisvuosi, tarkat tekijätiedot, kuvamateriaali, synopsikset ja niin edelleen. Projektin luominen ja tietojen täyttäminen on yleensä työläin vaihe. Kun projekti on luotu ja tiedot täytetty, sen jälkeen projektin lähettäminen festivaaleille on helppoa: selaat festareita yksinkertaisesti ”Festival search” -kohdasta ja tutkit onko festivaali elokuvaasi varten ja katsot esim. onko hinta kohtuullinen. Voit selata festivaaleja aiemmin puhuttujen hakukriteereiden mukaan ja lähettää maksua vastaan elokuvasi sopivalle festivaalille. Jos yrität lähettää elokuvaasi festarille, jolle se ei niin sanotusti sovi, sivusto ilmoittaa esimerkiksi että ”elokuvasi on liian pitkä” tai että ”kategoria on väärä/sopimaton”. Tässä vaiheessa ei muuta kuin etsimään seuraavia festivaaleja.

Tilaa Withoutaboxin uutiskirje

Aikaisemmin vähän jo puhuin uutiskirjeistä ja painotan nyt että kannattaa muutes tilata Withoutaboxin uutiskirje. Sitä kautta saat esimerkiksi koosteita ”kiinnostavimmista festivaaleista” ja pysyt kartalla, mitkä festivaalit alkavat ja mitkä festivaalit ovat lopettamassa hakuaikojaan. Uutiskirjeiden mukana tulee usein myös alennuskuponkeja, joilla saa esim. 10% ilmoittautumismaksusta pois. Tutkin pääsääntöisesti jokaisen Withoutaboxin kautta tulevan uutiskirjeen, koska niistä hyvällä todennäköisyydellä bongaa varteenotettavia festareita.

Reelport on Withoutaboxia selkeästi pienempi festivaalien selaus -palvelu, mutta aina aika ajoin Reelportinkin selaan läpi mahdollisista festivaaleista. Reelportin kautta olen ilmoittautunut yhteensä ainoastaan neljälle eri festivaalille. Täällä myös festivaalien ilmoittautumismaksut eivät ole niin suuria kuin Withoutaboxissa, vaan voit selvitä ilmoittautumisesta jopa alle kymmenellä eurolla. Reelportin kautta löytyvien festivaalien halpuus on kyllä itselleni ainakin ollut mieleen, toki myös pitää ottaa huomioon, että Reelportin kautta löytyvät festivaalit ovat mututuntumalla kategoriassa ”suhteellisen pienet ja keskikokoiset festivaalit”.

Festivaalien asettamat ”rajoitukset”

Palatakseni Withoutaboxin käyttöön, festivaalien asettamien ”rajoitusten” suhteen kannattaa olla tarkkana. Otetaan tilanne, että Withoutaboxia selatessani tulee sopiva festivaali vastaan; katson ensin kuinka paljon kyseinen festivaali maksaa, onko elokuvamme sopivan pituinen, mihin ”kategoriaan” haluan elokuvan lähettää (yleensä elokuva sopii vain yhden kategorian alle, esim. ”lyhytelokuva”) ja sitten tämä asia, että onko festivaalilla rajoituksia elokuvan levikin tai ensi-illan suhteen. Joillakin festivaaleilla saattaa nimittäin olla ehtona että ”mikäli haluat lähettää elokuvasi festivaalillemme, ei elokuvaa saa olla näytetty aikaisemmin missään” -tyyppisesti. Tällaisille festivaaleille harvemmin elokuvia edes lähetän, koska en halua rajoittaa omien elokuvien levikkiä (Distribution status) millään lailla. Eli vaikka festivaali olisi muuten sopiva ja kohtuullisen hintainen – mikäli festivaalilla on tiukat levikki- tai ensi-ilta rajoitukset (Premiere status), en elokuvaa kyseiselle festivaalille yleensä lähetä. Ensi-ilta -rajoitus on siis sellainen, että jotkut festivaalit vaativat niin sanotusti ensi-illan itselleen, eli mikäli haluat näyttää elokuvasi kyseisillä festivaaleilla, pitää näytöksen olla ensi-ilta (vähintään kyseisen kaupungin tai maan ensi-ilta).

Paljon on kaikenlaisia sääntöjä, mutta hyvä asia on, että festivaaleja riittää maailmalla. Onneksi siis aina kuitenkin löytyy moniakin festareita, joille elokuvan pystyy lähettämään ongelmitta ja rajoituksitta. Pahimmat rajoitukset koskevatkin yleensä vain isoimpia festivaaleja. Pienemmät ja vasta-aloittavat festivaalit eivät haluat rajoittaa heille lähetettyjä elokuvia millään lailla, koska se varmasti karsisi ilmoittautuneiden määrää huomattavasti – you know.

Mitä materiaaleja festivaalit yleensä vaativat?

Mitä asioita kannattaa ja pitää olla valmiina kun alat lähettämään elokuvaasi festivaaleille? Tästä tulee nyt asialista, mutta lukija pysyköön kartalla. Puhun myös nyt Withoutaboxin näkövinkkelistä. Okei; kannattaa olla valmiina paras mahdollinen versio elokuvasta (esim. muodossa .mov, .mp4), elokuvateatteriversio eli DCP (Digital Cinema Package), mahdolliset trailerit ja teaserit, printti- & flyeri- & julistekuvat, ”production pictures” eli tuotantokuvia, ”behind the scenes” -kuvia, IMDb:ssä artikkeli elokuvasta ja sen tekijöistä, niin sanottu saatekirje ja toki – rahaa. Festivaalit vaativat ilmoittautumisen yhteydessä ensimmäisenä ”submission video”:n – eli versio elokuvasta (yleensä valmis filmi), jonka haluat festivaaleille saada näytille. Withoutaboxissa submission videon lähettämisessä on kaksi vaihtoehtoa: IMDb:n tai Vimeon kautta. Olen käyttänyt ja kokeillut molempia vaihtoehtoja ja ihan ovat toimivia kumpainenkin. Tästä täysin samasta versiosta (submission videosta) sinulla tulee olla ”exhibition video” -versio, eli varsinaisen festivaalin screenauspäivän esitysversio. Usein tämä on tiedostomuodoltaan DCP (joka on nimenomaan elokuvateatteriprojektoreita varten tehty versio). DCP -aiheesta olen kirjoittanut aikaisemmin artikkelin ja sen voit lukea täältä. Jos ”screenaus” -termiä en muuten vielä ole selventänyt, niin se tarkoittaa tosiaan sitä hetkeä kun elokuvasi näytetään virallisesti isolta kankaalta festivaaleilla. Puhutaan siis elokuvan ”screenauksesta”.

”Omat kämmäilythän ovat ihan parhaita jos niistä jotakin oppii.”

Kun Tutorial -kauhulyhäriä lähettelin aikanaan festivaaleille, minulla ei ollut valmiina esimerkiksi DCP:tä (tosin en osannut vielä tuolloin tehdä DCP:tä itse ilmaiseksi) ja siitä seurasikin sitten käsittämätön kiire kun tultiinkin yhtäkkiä valituksi DTLAFF:n. Oli nimittäin pari viikkoa aikaa teetättää elokuvasta jossain DVD- ja DCP-versiot ja lähettää ne Hollywoodiin. Silloin teetätin Tutoriaalista DCP:n erään nettipalvelun kautta (en viitsi mainita tahon nimeä) ja sanotaanko nyt näin, että maksoin tuolloin DCP:n teettämisestä jotain alta 200€ ja nykyään teen ITSE parempilaatuisen DCP:n – ilmaiseksi. Ohjelma, jota käytän DCP:n tekemiseen löytyy täältä. No, näistä oppineena, kun uusinta filmiämme Small Town Hitman:nea aloin lähettämään elokuvafestivaaleille, minulla oli valmiina kaikki festivaalimateriaali. Omat kämmäilythän ovat ihan parhaita jos niistä jotakin oppii.

Cover letterin tärkeys

Mainitsemani ”cover letter”, eli saatekirje on sikäli tärkeä, koska se on viesti joka lähetetään festivaalien pitäjille aina ilmoittautumisvaiheessa – ainakin Withoutaboxia käytettäessä. Olen itse yleensä saatekirjeeseen kirjoittanut jotenkin tarinamuodossa elokuvan synopsiksen, lyhyesti omia kommentteja, ehkä muutaman sanan teknisestä toteutustavasti ja loppuun ystävällinen loppukaneetti. Hyvin lyhyenä ja ytimekkäänä olen yrittänyt saatekirjeen aina pitää, koska jos miettii minkä verran festivaalien pitäjät saavat ilmoittautumisia (tuhansia), niin ei heillä oikeasti ole aikaa lukea kolmen A4:sen verran tekstiä saatekirjeen muodossa jokaiselta ilmoittautujalta. He katsovat ilmoittautujan lähettämän submission videon ja tekevät päätöksen – ainakin toivottavasti – enemmän elokuvan- kuin saatekirjeen perusteella. Toki saatekirje vaikuttaa jonkin verran, en sitä tietenkään kiellä, mutta toistaiseksi en myöskään ole kuullut inside-tietoa kuinka paljon saatekirje oikeasti merkitsee valintaprosessissa. Lukuisia kertoja olen sitä toki tutkinut – millainen olisi hyvä saatekirje ja nykyään minulta löytyykin jo tyyliin viisi erilaista pohjaa saatekirjeiksi, kun on kuitenkin kolme eri elokuvaa takana joita on tullut läheteltyä festivaaleille. No ainakin Tutoriaali on päässyt Hollywoodiin asti itse kirjoittamallani saatekirjeellä, enkä nyt ajattele että se mikään kummoinen saatekirje on. Mistäpä näitä taas tietää.

Elokuvafestivaalien kanssa kannattaa olla kärsivällinen

Ensimmäisenä tähän asiaan totean, että kannattaa olla todella – todella rauhallinen festivaalien suhteen – eikä olettaa, että kuulet heti huomenna tietoa pääsystä festivaalien pitäjiltä. Elokuvien (festivaalien) valintaprosessi yleensä kestää kuukaudesta puoleen vuoteen, riippuu toki ilmoitatko elokuvasi early birdien vai viimeisten joukossa. Jokaisella festivaalilla on omat ”notification date”:nsa (mitkä ne yleensä ilmoittavat ihan selkeästi), jolloin he ilmoittavat oletko valittu festivaaleille mukaan vai et. Kun joltain festivaalilta vihdoin tulee tieto pääsystä (tai ei pääsystä), tässä prosessissa on saattanut kestää niin kauan, että a.) tuntuu kuin elokuvan valmistumisesta olisi jo ikuisuus b.) usein elokuvan olemassaolo kerkeää jopa unohtumaan valintaprosessin aikana (koska uusi elokuva/projekti voi olla jo työn alla) ja c.) en enää edes välttämättä muistanut että olen lähettänyt elokuvan kyseiselle festivaalille. Heh. No, tuleepahan aina aika ajoin yllätyksiä sähköpostiin. Eikä näitä festivaaliasioita nyt niin vakavasti kannata ottaa, että joka päivä jännittäisi tuleeko festivaaleilta viestiä, koska on paljon muutakin tekemistä elämässä.

[Kuvakaappaus: Withoutaboxin Submissions -osio]

Aina välillä käyn toki katsomassa Withoutaboxin ”submissions” -osiota, josta näkee missä valintaprosessin vaiheessa elokuva on eri festivaaleilla käsittelyssä. Sieltä näkee esimerkiksi onko elokuva ”submitted”, ”in consideration”, ”not accepted” vai ”accepted” -tilassa. Mikäli englantia ymmärtää, niin näistä ”tiloista” voi sitten jokainen mielessään todeta erinäisiä asioita. Tällä hetkellä Small Town Hitman on ilmoitettu kahdelletoista- ja Tutorial kuudelle eri festivaalille. Saa nähä taas monelleko festivaalille päästään ja millä elokuvalla.

Muista tsekata roskapostikansiosi

”Yllätyksistä sähköpostissa” -aiheesta sen verran, että suosittelen tosiaan katsomaan ROSKAPOSTIA tietyn ajan välein (ihan jo toki monesta muustakin syystä), mutta erityisesti siitä syystä että esimerkiksi minulla meinasi mennä ensimmäiset festivaalit kokonaan ohi sen takia, kun festivaalin ACCEPTANCE -ilmoitus oli sujahtanut roskapostikansioon. Onneksi satuin jonain random tiistai-iltana, puoliltaöin selaamaan roskapostikansiotani ja yhtäkkiä näin isoilla kirjaimilla kirjoitetun otsikon eräässä sähköpostissa joka alkoi sanoilla ”Congratulations, your film has been accepted..”. Hieraisin silmiäni ja kävin lukemaan viestiä tarkemmin. Hetken vielä pitelin jalkojani maassa, luin viestin noin sata kertaa ja tutkin onko lähettäjä oikeasti olemassa ja onko tämä ylipäätään aito viesti (koska oli kuitenkin mennyt roskapostikansioon). Lopulta kävi ilmi että kyllä se ihan aito viesti oli, ja sitten olikin aika hypätä ilmaan! Oltiin päästy siis DTLAFF:n, josta jo aikaisemmin puhuin. Se oli hieno hetki. Hauskinta siinä kohtaa oli miettiä, että Tutorial-kauhulyhäri (jolla kyseisille festareille päästiin) kuvattiin 95-prosenttisesti yhdessä päivässä nollabudjetilla noin 20 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta sijaitsevassa random von random -metsässä, elokuva on editoitu kotona olohuoneessa ja kohta sitä katsotaan Hollywoodissa – elokuvien mekassa. Huikeaa!

Tiedon ja uskon kanssa on hyvä elää

”Jos tätä juttua oikeasti haluaa tehdä, niin rahalla ei ole siinä kohtaa suurta merkitystä.”

Olen huomannut erikoisen efektin viime vuosina: tuntuu että Suomessa ei oteta meitä indie-elokuvantekijöitä (tai muitakaan taiteilijoita) kovinkaan vakavasti, ennen kuin oma elokuva on kiertänyt ulkomailla ja käynyt niin sanotusti keräämässä siellä arvostusta. Muutamankin elokuvantekijä-ystävän kanssa olemme käyneet tästä aiheesta paljonkin keskustelua; mikäli yrittää ensin saada oman indie-elokuvan elokuvateatterilevitykseen Suomessa, se ei onnistukaan ihan helposti – vaan elokuva pitää ensin saada monelle kansainväliselle festivaalille keräämään palkintoja ja vasta tämän jälkeen elokuva viedään Suomessa käsistä. Vähän niin kuin erään nuoren laulajattaren kanssa taannoin kävi – häntä ei otettu Suomessa kovinkaan vakavasti (vaikka hän on äärimmäisen taitava) vasta kun hän teki läpimurron brittiläisessä X-Factor -ohjelmassa. Nyt häntä halutaan edustamaan about joka paikkaan Suomessa. Ärsyttävää, mutta totta. No, ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan tätä tietoahan kannattaa käyttää hyväksi – eli jos teet elokuvia, lähetä ne ensin ulkomaille arvosteltavaksi ja sitten ne viedään paremmin Suomessa käsistä.

Älä luovuta

Lopuksi haluan todeta että EI PIDÄ luovuttaa vaikka ei ensimmäiselle eikä toiselle elokuvafestivaalille pääsisikään, vaan kannustaisin rohkeasti ilmoittamaan elokuvan seuraavalle – ja seuraavalle festivaalille ja uskoa, että kyllä jossain vaiheessa onnistaa. Itselläni onnistumisprosentti on ollut pieni – sanoisinko lonkalta heittäen että 2/10 festivaalista on näyttänyt meille vihreää valoa. Toisin sanoen, murto-osalle festivaaleista päästään. En edes uskalla laskea paljonko siinä kuluu rahaa – tavallaan hukkaan – eikä ehkä pidäkään laskea. Jos tätä oikeasti haluaa tehdä niin rahalla ei ole siinä kohtaa suurta merkitystä. Ainahan se tuntuu aivan mahtavalta sittten kun tulee valituksi – oikeastaan ihan sama mille – elokuvafestivaalille. Joku on siis katsonut ja arvioinut teoksemme ja valinnut sen heidän festivaaliohjelmistoonsa. Mahtavaa! Ei muuta kun uusia mahdollisuuksia kohti.

Pidetään tavoitteet pilvissä ja jalat maassa!

Eikä tämä vielä tässä

Hei, kiitos kun luit tämän artikkelin! Saa tykkää ja jakaa jos siinä oli mielestäsi hyvää infoa, tai se oli muuten vaan mielenkiintoinen. Jos on jotakin kysyttävää aiheeseen- tai mihin tahansa muuhun liittyen, pistä viestiä! Cheers!

Lue muita artikkeleitani:


TYÖKALUT, JOITA KÄYTÄN & SUOSITTELEN

Tässä listaa työkaluista, joita käytän päivittäin työssäni ja joita voin suositella. Alla on linkkejä suoraan sivuille, joista voit ostaa kyseisen tuotteen. Näet suhteellisen kätevästi HINTAHAARUKAN eri tuotteille Hintaoppaasta.

MUN PUHELIN: OnePlus -puhelin »

MEITSIN VIDEOKUVAUS-JÄRKKÄRI: Panasonic Lumix GH5 »

EEPPINEN MUISTIKORTTI (VIDEOKUVAUKSEEN): AngelBird, AV PRO SDXC, UHS-II, 128 Gb »

LOISTAVA KAMERAN VAKAUTTAJA: DJI Ronin S »

PARAS JÄRKKÄRIN GORILLAPOD: Joby GorillaPod 3k »

LOISTAVA TIETOKONEEN PÖYTÄMIKKI: Røde NT-USB & PÖYTÄTELINE: Røde PSA 1 »

BUDJETTILUOKAN PUHEMIKKI: Røde SmartLav+ »

PC:n NÄYTÖN NAUHOITUS: OBS Studio »

KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ: Windows 10 Pro OEM »

PEITÄ JÄLKESI NETISSÄ: käytä NordVPN:ää »

JÄLKITYÖSTÖ-OHJELMISTO (PC): Adoben Creative Cloud »

Tässä on itseasiassa vain muutama suosittelemani tuote, joten lue lisää osto- ja hankintasuosituksistani täältä »

Seuraile Johea:

Kiitos lukemisesta

Tsekkaa ihmeessä myös kirjoittamani artikkelit: 5 PARASTA sivustoa & tässä 8 LOISTAVAA sivustoa — joissa on vinkkejä paikoista, mistä voit ladata ILMAISEKSI kuvia henkilökohtaiseen tai kaupalliseen käyttöön!

Muista TILATA mun YouTube-kanava!

Kiitos lukemisesta! Jaa ihmeessä artikkelia, jos sillä oli esim. jotakin positiivista vaikutusta elämääsi. Toivottavasti oli ja seuraavaan kertaan! Cheers!

Hei, tästä saat ILMAISIA efektejä Action VFX:ltä!

free-dust-waves

Voit tykätä myös näistä

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parantaakseen sivuston käyttömukavuutta. Mikäli olet asian kanssa ok, paina "Hyväksy" -painiketta. Hyväksy Tietosuojalauseke »