”Super Mario -efekti” — pidä prinsessa mielessä ja OPI enemmän

590

“SUPER MARIO -EFEKTI”

Törmäsin todella mielenkiintoiseen teoriaan jonkin aika sitten Youtubessa — joka liittyy oppimiseen ja kuinka tavallaan suhtaudut (elämässä) EPÄONNISTUMISIIN.

TED-puheita käyvät pitämässä alansa parhaimmat ja menestyneimmät ihmiset. Tämä kirjoitus perustuu linkistä löytyvään TED-puheeseen & tutkimukseen. Käy katsomassa video, ennen kuin luet enempi tätä artikkelia:

Mikäli kiinnostaa, käy lukemassa lisätietoja Mark Roberista täältä.

Super Mario -effect: Tricking your brain into learning more” suom. “Super Mario -efekti: Huijaa itseäsi (aivojasi) oppimaan enemmän

Heti videon nimen perusteella Mark Roberin TED-puhe herätti aikanaan mielenkiintoni: “Super Mario -effect: Tricking your brain into learning more” suom. “Super Mario -efekti: Huijaa itseäsi (aivojasi) oppimaan enemmän”. Jostain syystä nimen perusteella on ehkä arvattavissa, että video käsittelee jollain lailla Super Mario -peliä, mutta en toki tiennyt vielä miten. No, katselin videon läpi ja videolla käydään läpi oppimiseen liittyvä (epävirallinen) tutkimus, mitä jäin ajattelemaan yllättävän paljon videon katsomisen jälkeen.

Lyhyesti; kuka on Mark Rober?

Nykyinen Youtubettaja (entinen NASA-insinööri) Mark Roberilla on Youtubessa yli 4 miljoonaa tilaajaa ja hän tekee kanavalleen videoita tieteellisistä tutkimuksista ja keksinnöistä, joita hän kokeilee myös käytännössä. Mark Rober on pienestä pitäen ajatellut videopelien kautta elämää & kaikkea mitä hän tekee ja päätti tehdä tutkimuksen aiheesta.

Tutkimus: rankaisu vai ei rankaisua

Rober teki tutkimuksen, johon osallistui 50 000 hänen (Youtube)kanavan tilaajaa ja tutkimuksen tulokset antoivat hänelle ”mallin”, jota hän kutsuu “Super Mario Efektiksi”: ajattelutapa elämän (ja oppimisen) pelillistämisestä.

Roberin tutkimus meni suunnilleen näin: hän kutsui osallistujat tekemään helpohkon koodaushaasteen, jossa auto piti saada liikkumaan radan läpi laittamalla erilaisia “ehtoja” ja käskyjä tiettyyn järjestykseen. Rober kertoi haasteesta tilaajilleen näin, että “hän haluaa todistaa, että kuka tahansa pystyy oppimaan koodaamaan”. Totta puhuen kyse ei ollut tästä, vaan tarkoitus oli kerätä tilastoa kuinka moni haasteen tehneistä suoriutuu tehtävästä hieman erilaisin pelin aikana näytetyin viestein. Rober jakoi nimittäin toiselle puolikkaalle osallistujista peliä, jossa oli yksi pieni muutos verrattuna alkuperäiseen peliin — alkuperäisessä versiossa kun osallistuja epäonnistui pelissä, pelaajalle tuli viesti: “Epäonnistuit. Yritä uudestaan” kun taas toisessa versiossa pelaajalle tuli viesti “Et onnistunut. Menetit 5 pistettä. Nyt sinulla on pisteitä enää 195. Yritä uudelleen”.

Roberin tutkimus käsitteli siis sitä, että kuinka paljon tämä pieni viestillinen-muutos vaikuttaa lopputuloksiin: jos epäonnistut koodaushaasteessa — onko “yritä uudelleen” -viesti KANNUSTAVA vai RANKAISEVA(?)

Tuloksissa selkeitä eroja

Kun tutkimus oli ohi, nähdään että tämä hyvinkin pieni viestillinen muutos vaikutti suurestikin tutkimuksen tuloksiin. 50 000:sta tutkimukseen osallistuneesta vain 52% suoriutui haasteesta kun heitä rangaistiin epäonnistumisesta (“Et onnistunut, menetit 5 pistettä. Nyt sinulla on enää 195..”) kun taas 68% haasteen tehneistä onnistui kun heitä ei rangaistu. Lisäksi he keitä rangaistiin, oli keskimäärin vain 5 yrityskertaa, kun taas ne joita ei rangaistu, oli keskimäärin jopa 12 koodausyritystä.

Asioiden ”kehystäminen” siis kannattaa

Tulokset ovat todiste siitä, kun oppimisprosessi määritellään & “kehystetään” tietyllä tavalla, eli niin että oppijaa EI RANGAISTA ja pidetään lopullinen tavoite mielessä — tämä vaikuttaa todella paljon siihen kuinka hyvin ihminen oppii ja mm. pääsee tavoitteisiin.

Otetaan mallia lapsista

Rober ajatteli tuloksia hetken ja ensimmäisenä hänelle tuli mieleen pienten lasten oppimisprosessi — ja vielä tarkemmin oman poikansa kävelemään oppiminen. Kun lapsi opettelee kävelemään, he yrittävät, kaatuvat, yrittävät uudelleen ja yleensä lapsia kannustetaan, eivätkä lapset “ajattele” juurikaan epäonnistuneensa. Aina kun Roberin lapsi kaatui, häntä kannustettiin jatkamaan ilman rangaistusta — ja tavallaan muistutettiin joka kerta “loppu-tavoitteesta”, eli että hän oppisi kävelemään. Lapset eivät myöskään mieti kaatuessaan esimerkiksi kuinka typeriltä saattavat näyttää, vaan jatkavat yrittämistä kunnes saavuttavat tavoitteensa. Aikuiset ihmiset miettivät epäonnistumista paljonkin ja jokainen eri tavalla. Tottakai lasten aivot ovat erilaiset kuin aikuisen ja Rober halusikin jatkaa tutkimuksensa todistamista.

Kun Rober tapaa Marion

Kun Rober oli kahdeksan vuotias, hän tapasi erään italialaisen miehen nimeltä Mario (Super Mario -peli). Super Mario -pelin idea on päästä linnaan, tuhota paha “Bowser” ja pelastaa prinsessa. Lopullinen tavoite, eli “pelasta prinsessa” mielessä peliä saattoi pelata monta tuntia putkeen ja yrittää päästä peli läpi, ilman että epäonnistumisiin kiinnitti sen kummempaa huomiota. Tai tottakai epäonnistuminen tuntui joka kerta jossain määrin pahalta, mutta täytyi aina miettiä ja oppia, että seuraavalla pelikerralla varoo “tippumasta kuiluun” tai osumasta johonkin josta joutui pelikentän alkuun. Tarpeeksi kun yritti, jossain vaiheessa sitä pääsi linnaan ja sai pelastettua prinsessan.

Tästä Rober sai idean tutkimuksensa nimeksi: “Super Mario Efekti”.

“Vaihda keskittyminen epäonnistumisesta prinsessan pelastamiseen, pidä lopullinen tavoite mielessä ja opi prosessin aikana enemmän ja menesty elämässä”.

Tämä oli Roberin lopullinen viesti ja mielestäni yleisesti ottaen erittäin hieno periaate jokaisen ihmisen oppia ja sisäistää. Olen pelannut nuorempana paljonkin videopelejä ja oppinut niistä paljon: mm. englanninkielen taidon. Pelit olivat usein ainoastaan englanniksi ja niissä täytyi tottakai kehittyä, ymmärtää juonta ja päästä eteenpäin — oli siis opittava epäonnistumisien ja jatkuvat tutkimisen kautta englantia. Muistan myös pelanneeni juuri Super Mariota paljonkin (ja muita samankaltaisia pelejä, kuten SONIC) ja aina oli pidettävä ”lopullinen tavoite” mielessä — epäonnistua, yrittää uudelleen ja päästä peli läpi.

Olen huomannut soveltavani näitä periaatteita alitajuisesti vieläkin moneen asiaan. Kun näin Roberin TED-puheen ja huomasin, että asiasta on tehty tutkimus, tajusin että näílle omille ajatuksille on tullut selitys ja myös nimi. Nyt kun asiasta on ”tutkittuja tuloksia” — miksei tätä niin kutsuttua “Super Mario Efektiä” soveltaisi kaikkeen mitä tekee & miten oppii? “Pelasta prinsessa / Super Mario -efekti” -ajattelumalli on vähintäänkin kannustava ja hieno tapa oppia asioita ja saavuttaa isojakin tavoitteita.

Rober käy videolla läpi myös muita isoja saavutuksiaan, mitä kohti hän on mennyt soveltaen “Super Mario -efektiä”.

Emme ole ajatusten kanssa yksin

On olemassa Universaali totuus

Ajattelumalli ja sen toteutuminen näyttäytyy jokaiselle varmasti eri tavalla ja ei pysty sanomaan esimerkiksi, että kuinka PALJON se kenelläkin vaikuttaa, mutta Roberin tutkimuksen tuloksien perusteella emme ole ajatusten kanssa yksin. On olemassa jonkinlainen “universaali totuus” asioiden ja tavoitteiden kehystämisellä tutkimuksessa nähdyin keinoin, koska koodaushaasteeseen osallistuneet ihmiset onnistuivat tällä tavoin (että heitä EI rankaistu) oikeasti MELKEIN 20% PAREMMIN — niin kuin Roberkin toteaa videolla. “Vaihda keskittyminen epäonnistumisesta prinsessan pelastamiseen, pidä lopullinen tavoite mielessä ja näe elämän haasteet pelinä. Näin pystyt ”huijaamaan” aivojasi oppimaan prosessin aikana enemmän ja menestymään elämässä.” Pidä myös pilke silmäkulmassa aina.

 

Tämän artikkelin lähteet:
Youtube, https://www.youtube.com/watch?v=9vJRopau0g0
Wikipedia, https://en.wikipedia.org/wiki/Mark_Rober

Lue ihmeessä aikaisempia artikkeleitani Youtubesta:

• Kuinka katsot Youtubea entistä tehokkaammin?
• Mikä oli Youtuben vuoden 2018 inspiroivin video?

---